Kun yhdellä perheenjäsenistä on kipua, tämä kipu ei ole vain tämän yhden perheenjäsenen vaiva, vaan se koskettaa tavalla tai toisella kaikkia perheenjäseniä. Usein kivulias ihminen kaipaa huomiota ja vie huomiota muilta.

Kipu on sallittu tunne, mutta miten pitkälle muiden pitää joustaa yhden kivun takia. Kipu saa aikaan kiukkua muissa perheenjäsenissä. Koska sairaalle ei voi olla vihainen, tästä seuraa se että tilanne lukkiutuu ja ajan myötä tulehtuu, kun asia "painetaan villaisella" ja siitä ei puhuta. Eletään vain kivun ehdoilla.

Myöskään kivusta kärsijällä ei ole helppoa. Hän voi kivun pitkittyessä ajatella että kipu on hänen syytään. Tätä tunnetta voi ruokkia se, että mitään vikaa ei löydy, mutta kipu vain jatkuu. Kun kivusta tulee kroonista se alkaa lamauttaa ja masentaa kivusta kärsivää. Jos vielä mitään keinoa hillitä kipua ei löydy, tilanteesta tulee varsinainen noidankehä.

Tapa sairastaa ja tuntea kipua on osittain opittu lapsuudesta. Jos vanhemmat pitivät melut mahassaan ja eivät koko ajan valittaneet kipua ja sairautta, yleensä heidän lapsetkaan eivät osaa tuntea kipua ja sairastaa. Jos taas perheessä vanhemmilla oli jatkuvasti kipua ja vaivaa, lapset oppivat saman tavan reagoida kipuun. He oppivat myös tavan reagoida, oli kipua tai ei.

Kipu on kuitenkin aina kipua ja todellista, oli sille fyysinen syy tai ei. Vähättelystä ei ole mitään hyötyä. Kipu on huomioitava, mutta se ei saa viedä sivuraiteelle muusta elämästä. Arki on yritettävä pitää niin normaalina kuin mahdollista ja kaikki perheenjäsenet on otettava samalla tavalla huomioon, myös ne, joilla ei kipua ole.

Joskus kipu on viesti siitä että tarvitsen rakkautta, ole minulle hellä ja hyvä, arvosta minua. Kun tunteet ovat muuten lukossa reagoidaan kivulla.

Miten tätä kipuvyyhteä lähteä selvittämään? Kaikki lähtee perheen sisältä. Asioista on syytä puhua ja vihantunteetkin käsitellä. On luotava hyvä keskusteluilmapiiri, jossa kaikki voivat kertoa oman näkemyksensä ja kokemuksensa asiasta. Tarkoitus on saada aikaan sellainen tilanne, että kaikki perheenjäsenet voivat elää ja olla onnellisia, yhden perheenjäsenen kivusta huolimatta.

Jos kipuvyyhti ei lähde purkenemaan perheen omin voimin on aika ottaa yhteyttä perheterapeuttiin ja aloittaa koko perheen yhteiset istunnot. Yleensä keskustelu tuo yllättävää apua ja kun kaikkien tunteet asiasta saadaan selville, asian ratkaisemiseen on mahdollisuus jos kaikki haluavat osallistua ja tehdä tarvittaessa kompromisseja.

Kipua yhdellä, kipua kaikilla

Partager cet article