Lapset ja kipu

Kun itse olin nuori, ajateltiin että lapset eivät tunne ollenkaan kipua. Siispä lääkärit suorittivat kaikki kivuliaatkin toimenpiteet ilman puudutusta. Muista kuinka monta kertaa pyörryin lääkärin vastaanotolla kivusta. Minulle on suoritettu leikkauksia ilman puudutusta, joten tiedän mistä puhun. Sitten ihmeteltiin vielä miksi lääkärin valkoinen takki pelotti lapsia... itse otin aina jalat alle, kun näin jonkun valkotakkisen.

Ajat muuttuivat ja ajateltiin että pojat kestävät enemmän kipua kuin tytöt, joten poikien annettiin kärsiä. Sittemmin on tehty tutkimuksia ja todettu että itse asiassa tytöt kestävät enemmän kipua kuin pojat ja että miehet käyttävät enemmän kipulääkkeitä kuin naiset.

Aluksi lapsille ei edes ollut omia kipulääkkeitä, vaan heille annettiin pieniä määriä aikuisten kipulääkkeitä. Nykyään lapsillekin on olemassa omat kipulääkkeensä ja kivunlievitystä annetaan jo vauvaikäisille. Kun tutkimuksissa on todettu että vauvakin muistaa kivun.

Elämässä kivulta ei voi kuitenkaan koskaan täysin välttyä. Kivutonta elämää ei ole. Toisilla kipuja on enemmän ja toisilla vähemmän. Yksi kestää enemmän ja toinen vähemmän. Kärsimysten summa on silti aina vakio. Tarpeetonta kipua ei kenenkään pitäisi kärsiä.